Vesivoimaloiden lupaehtojen uudelleen arvioiminen Muhoksella
Oulujoki on voimakkaasti rakennettu vesistö, jossa on yhteensä kahdeksan vesivoimalaa. Muhoksen kunnan alueella voimalaitoksia on kolme: Pällin, Pyhäkosken ja Montan voimalaitokset. Montan voimalaitosta koskeva vesitalouslupa on vuodelta 1955, Pyhäkosken vesitalouslupa on vuodelta 1944 ja Pällin vesitalouslupa vuodelta 1953.
Aloitteen tekijät pyytävät Muhoksen kuntaa tekemään Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle hakemuksen Pällin, Pyhäkosken ja Montan voimalaitoksia koskevien vesitalouslupien tarkistamiseksi. Nykyiset lupamääräykset ovat 66, 68 ja 77 vuotta vanhoja eikä niitä aiemmin ole tarkistettu.
Vesilain 3 luvun 21 §:n mukaan kunta voi hakea muutosta alueellaan olevan vesivoimalan lupamääräyksiin, jos
1) hankkeen toteuttamisesta lupamääräysten mukaisesti aiheutuu haitallisia vaikutuksia, joita lupamääräyksiä annettaessa ei ole ennakoitu ja joita ei muutoin voida riittävästi vähentää;
2) hankkeen toteuttamisesta lupamääräysten mukaisesti aiheutuu olosuhteiden muutosten vuoksi haitallisia vaikutuksia, joita ei muutoin voida riittävästi vähentää;
Tilanne on muuttunut olennaisesti 70 vuoden takaisesta. Oulujoen vedenkorkeuden vaihtelu erityisesti Montan voimalaitoksen alapuolella aiheuttaa merkittävää haittaa jokiluonnolle ja myös joen virkistyskäytölle. Lisäksi Merikosken voimalaitokseen valmistunut kalatie mahdollistaa vaelluskalojen nousun Montan voimalaitokselle saakka, minkä vuoksi myös muihin voimalaitoksiin tarvittaisiin jo niihin alunperin kaavaillut kalatiet.
Suomi on valtiona sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen ja saavuttamaan kansainvälisten sopimusten ja Euroopan unionin asettamat tavoitteet. Tähän tavoitteeseen on sitouduttu myös nykyisessä hallitusohjelmassa. Vesiluontoon liittyen näitä tavoitteita ei kuitenkaan voida saavuttaa, jos vesivoimaloiden vanhoja lupaehtoja ei oteta uudelleen tarkasteluun.
Oulujoen vesivoimalat eivät lupaehdoiltaan täytä Euroopan unionin vesipuitedirektiivin vaatimuksia. Lupaehdot täytyy tarkistaa vastaamaan muuttuneita säädöksiä ja muuttuneita olosuhteita. Me allekirjoittaneet haluamme Oulujoen olevan luontoarvoiltaan parhaassa mahdollisessa tilassa ja Muhoksen kunta voi vaikuttaa tähän hakemalla muutosta voimalaitosten lupamääräyksiin.
Aloitteen lisätiedot
Heikki Aspegren
heikki.aspegren@gmail.com
p. 050 4473365
Pelastetaan vaelluskalat ry.
www.pelastetaanvaelluskalat.fi
Oulujoen vesivoimalaitokset, niitä koskevat luvat ja lainsäädäntö.
Oulujoen voimalaitosten voimassa olevat luvat
Montan voimalaitosta koskeva lupamääräys perustuu Vesistötoimikunnan päätökseen 15.3.1955.
Kalatalousvelvoite lupamääräyksessä perustuu Oulujokiyhtiön ja Maatalousministeriön tekemään
ns. Montan sopimukseen 22.12.1954, jossa sovittiin kalahaittojen korvaamisesta istutuksilla,
kunnes kalatiet mahdollisesti rakennetaan.
Pyhäkosken voimalaitoksen lupamääräykset perustuvat Vesistötoimikunnan lopulliseen
päätökseen 29.3.1944. Lupamääräyksissä on velvoite kalatien rakentamiseen.
Pällin voimalaitoksen lupamääräykset perustuvat Vesistötoimikunnan päätökseen 12.11.1953.
Kalatalousvelvoitteen osalta on määrätty, että vesilaitoksen omistaja ottaa osaa toimiin
kalakannan lisäämiseksi, kunnes kalatie mahdollisesti rakennetaan. Käytännössä kyse on
kalanistutuksista.
Utasen voimalaitoksen osalta lupamääräykset perustuvat Pohjois-Suomen vesioikeuden
päätökseen 17.7.1970. Kalatalousvelvoitteen osata lupaehdoissa viitataan edellä mainittuun
Montan sopimukseen.
Nuojuan voimalaitoksen lupamääräykset perustuvat Vesistötoimikunnan päätökseen 12.11.1953.
Kalatalousveloitteen osalta on määrätty, että vesilaitoksen omistaja ottaa osaa toimiin kalakannan
lisäämiseksi, kunnes kalatie mahdollisesti rakennetaan.
Jylhämän voimassaolevat lupamääräykset perustuvat Pohjois-Suomen vesioikeuden päätökseen
18.2.1969. Kalatalousvelvoitteen osalta viitataan Montan sopimukseen.
Yhteenvetona voimassa olevista luvista kalatalousvelvoitteiden osalta voidaan todeta, että
ainoastaan Pyhäkosken voimalaitoksen osalta on yksityiskohtaiset määräykset kalatien
rakentamisesta. Muiden voimalaitosten osalta kalatalousvelvoitteet on määrätty hoidettavaksi
kalanistutuksin, kunnes kalatiet rakennetaan. Oleellista on kuitenkin se, että jokaisen
voimalaitoksen osalta lupaehdoissa mainitaan kalatiet ja kalanistutukset ovat vaihtoehtoinen
kalatalousvelvoite kunnes kalatiet rakennetaan. Ongelmallista tällaiselle vaihtoehtoiselle
kalatalousvelvoitteen toteuttamiselle on se, että luvat ovat voimassa toistaiseksi, eikä lupaehtoja
tarkisteta tietyin väliajoin.
Lupaehtoja koskeva kansallinen lainsäädäntö
Vesirakentamisesta, vesivarojen käytöstä ja vesiympäristölle aiheutuvien haittojen vähentämisestä
säädetään vesilaissa. Laki koskee myös ennen lain voimaantuloa myönnettyjä vanhoja lupia.
Vesilain 3 luvun 21 §:ssä säädetään, että:
Lupaviranomainen voi hakemuksesta tarkistaa lupamääräyksiä ja antaa uusia määräyksiä,
jos:
- hankkeen toteuttamisesta lupamääräysten mukaisesti aiheutuu haitallisia vaikutuksia,
joita lupamääräyksiä annettaessa ei ole ennakoitu ja joita ei muutoin voida riittävästi
vähentää; - hankkeen toteuttamisesta lupamääräysten mukaisesti aiheutuu olosuhteiden muutosten
vuoksi haitallisia vaikutuksia, joita ei muutoin voida riittävästi vähentää; - turvallisuussyyt tätä edellyttävät; tai
- tulvasta tai kuivuudesta voi aiheutua yleistä vaaraa ihmisen hengelle, turvallisuudelle tai
terveydelle, suurta vahinkoa yleiselle edulle tai suurta ja laaja-alaista vahinkoa yksityiselle
edulle, eikä näitä vaikutuksia muutoin voida riittävästi vähentää.
Hakijana voi olla yksityisen edun haltija, kunta, valvontaviranomainen tai yleistä etua ajava
viranomainen. Vanhojen lupien osalta on ilmeistä, että em. lainkohdan 1)- kohta tulisi
sovellettavaksi jo lupien myöntämisestä kuluneen ajan vuoksi.
Vesilaki tuli voimaan 1.1.2012. Aiempi laki oli vuodelta 1961 ja uudistustarve johtui
luonnonsuojelua koskevasta lainsäädännöstä sekä Euroopan unionin lainsäädännöstä. Vesilaki on
kuitenkin monilta osin puutteellinen etenkin lupaehtojen tarkistamisen suhteen. Ongelmana on,
että laki on monilta osin ohjeellinen, ei velvoittava. Lupien pysyvyys ilman sisäänrakennettua
ajoittaista tarkistusmenettelyä on ongelmallinen ja myös mahdollisesti vastoin EU:n
vesipuitedirektiivin tavoitteita. Euroopan komissio on myös kiinnittänyt asiaan huomiota.
Euroopan unionin vaikutus
EU:n vesipuitedirektiivi vuodelta 2000 määrittää tavoitteet vesien tilan parantamiselle
jäsenvaltioissa. Vesipuitedirektiivin ohjaava vaikutus oli pitkään epäselvä, koska kyseessä on
puitedirektiivi, joka asettaa tavoitteet vesiluonnon tilalle. EU:n tuomioistuin on kuitenkin
ratkaisuissaan linjannut, että vesienhoidon ympäristötavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia eli nämä
seikat täytyy ottaa huomioon vesistöjä koskevassa lupaharkinnassa. Esimerkiksi Oulujoen
nykymuotoisille voimalaitoksille ei voisi myöntää lupia, jos lupahakemukset tulisivat nyt vireille.
Euroopan komissio on helmikuussa 2019 suositellut Suomelle kaikkien vesivoimalaitosten lupien
tarkastelua, jotta vesipuitedirektiivin tavoitteet toteutuvat erityisesti haittoja lieventävien
toimenpiteiden ja kalateiden osalta. On huomattava, että komissio antoi Ruotsin valtiolle vuonna
2016 virallisen huomautuksen vastaavanlaisesta puutteesta lupaehtojen uudelleenarvioinnissa.
Ruotsin lakia on sittemmin muutettu vastaamaan paremmin vesipuitedirektiivin tavoitteita. On
odotettavissa, että vastaavanlaista painetta jollain aikavälillä kohdistuu myös Suomen
lainsäädäntöön. EU:n vesipuitedirektiivin tavoitteena tällä hetkellä on vesien hyvä tila vuoteen
2027 mennessä. Vesivoimalaitosten lupaehtojen tarkistamismenettelyn pitäisi siis alkaa melko
pian.