Kyösti Honkala
Miksi perustaa uusi yhdistys? Yritimme välttää sitä viimeiseen asti, ja etsiä yhteistä linjaa monenkin yhdistyksen kanssa. Tuli lopulta hyvin selväksi, että sivusta ei voi tulla aktivoimaan eikä muuttamaan vanhaa yhdistystä.
Niin, mutta onko pakko olla yhdistys, jos missiona on vaelluskalakannan palauttaminen Oulujokeen? On muitakin tapoja, mutta esim. somehuutelu ei riitä niissä rakenteissa, jotka pitävät Oulujoen nykyisessä alennustilassaan. On istuttava pitkäjänteisesti erilaisissa pöydissä ja kokoonpanoissa, otettava kantaa lainsäädäntöön, poliittisiin tavoitteisiin, isoihin hankkeisiin jne. Somehuudon kaikukaan ei aina kuulu kovin kauan, mutta jämerästä kannanotosta jää jälki historiaan, toivottavasti myös Oulujoen vesistön ympäristöön.
Mutta – monenlaista vaikuttamista tarvitaan. Nuoret kalamiehet ja -naiset sanovat eri median keinoin reippaasti ääneen sen, mitä kahvipöydissä on haudattu hyvässä yhteistyössä kokoushyminän ja vesivoiman tahdon alle. Kuten: miksei Montassa ole jo luonnonmukaista ohitusuomaa, miten 10 vuotta sitten laadittu ohitusuomasuunnitelma saatiin muutettua ”katiskaksi”, miksei Pyhäkoskessa, entä miten Merikosken vesipeili voi olla tärkeämpi kuin elävä koski jne. Totta kai se ärsyttää, mutta ilman äänekkäitä kysymyksiä ei seisova vesi liikahda.
Toivottavasti tässä yhdistystoiminnassa löytyy se toimivin välimuoto ja toimintatapojen yhdistelmä, vahingon aiheuttajan vastuuta korostava ja tavoitteissaan määrätietoinen, mutta jatkuvaan dialogiin pystyvä. Ainakin säännöt on kirjoitettu siihen muotoon.
Johtoajatuksena on, että oman toimintamme lisäksi saisimme aktivoitua muut vesistöalueen järjestöt yhteisesiintymisiin. Kuten Maailman Vaelluskalapäivän 24.10. tapahtumassa Tulevaisuuden Oulujoki. Yhteisesiintyminen voimaannuttaa aloittelevaa tai pientä toimijaa. Tämä kävi hyvin ilmi myös ns. Karvalakkilähetystön Helsingin vierailujen yhteydessä lokakuussa 2019 ja helmikuussa 2020. Voi olla, että ilman sitä verkostoa Oulujoella oltaisiin vanhoissa asemissa edelleen.
Oulujoen uusi vaelluskala-liikehdintä on syntynyt monista geeneistä. Oulujoki on vakiintuneissa asiantuntijapuheissa tuomittu toivottomaksi vaelluskalan palauttamiselle, mutta aktiiviporukka ei suostu sitä veruketta nielemään, vaikka jopa kuntien kehittäjähenki on antanut tälle hokemalle periksi, ja tyytynyt julkisrahoitteisten pienten hankkeiden linjaan Fortumin vedossa. Emme niele, koska asiantuntijat pustyvät näyttämään toisenlaiset esimerkit maailmalta, toisenlaiset laskelmat ja suunnitelmat, ja – koska VPD! Tarkoitan siis EU:n vesipuitedirektiiviä.
Kesän 2020 ennätysmäiset nousukalamäärät Merikosken kalatiellä ja videot poistovesiputkiin hyppivistä kaloista Montassa ovat lisänneet painetta. Oulun kaupunginvaltuuston aloite Merikosken palauttamisesta 7.9.2020 antaa vahvaa tukea vaatimuksille kalaväylistä ylempiin laitoksiin. Montan kalojen ylisiirtolaitteen toimimattomuus vielä kolmantenakin kesänä on ollut naureskelun ja hämmästelyn aiheena, vaikka se voisikin toimiessaan olla osa Oulujoen vaelluskalan kokonaisratkaisua.
Maailman Vaelluskalapäivän tapahtumassa 24.10. tavoite on puhua muille yhdistyksille ja kansalaisille ymmärrettävästi ajankohtaisista mahdollisuuksista tehdä kalan eteen ratkaisevia asioita. Olemme kutsuneet sekä Fortumin että Oulun Energian keskusteluun mukaan, ja tarjonneet aikaa puheenvuoroille, mutta alustavien viestien mukaan tarjous ei ole kelvannut. Sanottavaa siis ei ehkä olekaan, eikä puheenvuoroille tarvetta. Ainakin haluaisimme kuulla, että toimiiko kalojen ylisiirtolaite koskaan! Sitä paitsi: olemmeko me kuulleet tänäkään vuonna vesivoimatalouden ulostuloissa mitään uutta, mitään vastaantuloa, mitään lupausta. Mielestäni emme.
Mutta: hernettä ei kannata vetää nenään kummallakaan puolella. Mielestäni on historiallinen tilaisuus tehdä jotakin Oulujoen vaelluskalojen ja koko vesistön hyväksi. Tehdään sitten!
Tervetuloa omasta puolestani mukaan yhdistyksen toimintaan, tai vain seuraamaan sitä.